Yllätysvieraita ja muita mullistuksia

Tänään on ollut sellainen päivä, jonka jälkeen istahtaa voipuneena sohvalle - ei kun lattialle - ja huokaisee tyytyväisenä. Huhhuh, ja silti niin elämää.


Jo aamulla, kun meillä oli lapsen kanssa silmät vielä ihan sikkaralla, puhelin soi. Ompelukoneen tuleva sijaishuoltaja aikoi tulla kyseistä uutta perheenjäsentään hakemaan, ihan tuossa tunnin päästä. Hmm, jaahah, mitäs nyt. Minun rakkain ja tärkein elämänkumppanini, armas ompelukoneeni, nyt se sitten lähtee. Itse olin ehdottanut, että jos pääsisi hakemaan ennen viikonloppua, ettei tulisi kiusausta enää aloitella uusia ompeluprojekteja muuttamista hidastamaan, mutta olin unohtanut koko jutun. Minulla oli vielä kolme (3!) ompeluprojektia kesken, ja tuli sitten ihan pikkuinen kiire saada ne jonkinlaiseen kuosiin ennen kuin ompelukone lähtee. Surrur-surrur, ja kohta sitten
 höpöti-höp-höp, ja aamu vilahti kuin huomaamatta. Muistinkohan edes aamupuuroa tehdä lapselle?

Siinä sitten kun ompelukoneen hakija kaiveli lähtökuoppia, seuraava ystäväni ilmoitti olevansa tulossa käymään. No tervetuloa, eipä sitä olla aikoihin nähty, soita jos et löydä perille. Mitäköhän sitä tekisi ruuaksi, anteeksi kun yritän tässä pakkailla vähän samalla, mennäänkö ulos, kun lapsi alkaa olla niin kiukkuinen jo?

No se niistä yllätysvieraista. (Paitsi että vielä kolmas ihminen soitti, ja aikoi tulla huomenna käymään. Mutta se onkin jo huomista, josta en vielä tiedä mitään...) Kohta sitten tajusin, että kello on jo kolme, ja minullahan oli tälle päivälle oikeaakin ohjelmaa: opokeskustelu, äikän kotitehtäviä ja illalla vielä kyseisen kurssin lähiopetustunti netissä. APUVA! Milloinka tässä nyt ehtikään pakata autoa, kun lapsi menee jo nukkumaan ja kun hän herää, sitten onkin jo muuta tekemistä? 

Opokeskustelu olikin sitten ihan oma lukunsa. Sitä joskus miettii, mitä ihmettä varten se tuollainenkin ammatti on keksitty, mutta sitten joskus taas ymmärtää. Siksi, koska siitä voi oikeasti olla ihan Oikeasti Hyötyä. Siksi, koska hänellä on Tietoa, Kokemusta, ja Ymmärrystä. Hän saattaa ehkä osata Selkiyttää opiskelijan Ihan Omia Ajatuksia.

Tällä kertaa opokeskustelu mullisti aika totaalisesti koko opintosuunnitelmani, ja olen siitä aika tavalla iloinen. Onneksi tuli varattua aika hänelle, ihan läpällä. Ja mitenkä se suunnitelma sitten muuttui? Jätän suosiolla kolme etäkurssia keväälle tehtäväksi, koska a) 100 euroa yhden kokeen tekemisestä suurlähetystössä on ihan sikana rahaa b) ehdin tehdä ne ihan hyvin silloinkin. Ja koska c) minun ei ole pakko yrittää kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä, jos en halua. Ja koska d) vaikka tekisin kaikki kurssit vasta keväällä, ehdin silti saada päättötodistuksen jos päätän jostain syystä hakea ilman kirjoituksia johonkin kouluun.

Huh. Siinä se ensimmäinen mullistus. Toinen mullistus oli se, kun tosiaan kaikesta muusta häslingistä huolimatta saimme taas vähän tavaraa lähetettyä peräkärrykyydillä säilytyspaikkaansa. Kirjahylly, syöttötuoli, polkupyörä, rattaat. Jossain välissä onnistuin tyhjentämään lipaston ja mies purki sohvan, jotta veisimme ne jo autoon. Lisäksi vielä monta monituista laatikkoa tuli taas täytettyä roinalla ja tunkkastua johonkin. Nyt kaikki on aivan sekaisin, en löydä yhtään mitään ja puoliso vielä vähemmän - kun taas lapsi löytää vähän liikaakin kaikenlaista...

Joka tapauksessa, miehen aamulla jättämä viesti ei toteutunut.  Sitten kun herään, viedään lipasto ja sohva autoon. Jaa-a. Sohva on kyllä purettu ja lipasto melkein eteisessä, niin, että sohvalla ei voi istua ja lipastostakaan ei ole enää iloa tietokonepöytänä, mutta kumpaakaan ei ole teleportattu vielä ulos asunnosta.

Tämä viimeisin mullistus on aika, miten sen nyt sanoisi... epämukava. Lattia kun on loppupeleissä aika kova.