Lähdimme eräänä päivänä kiipeilemään kukkuloille. Sää oli sattumalta tosi kaunis, T-paitakeli oikeastaan. Olin pukenut lapsellekin villahousut ja villapaidan, lakin ja villasukat tavallisten vaatteiden lisäksi. Siinä sitten riisuttiin niitä ja meidän oli pakko käydä ostamassa minulle aurinkolasit (jo toiset), koska aurinko paistoi niin kirkkaasti. Päänsärky onneksi laantui niillä laseilla sitten.
Aurinko tosiaan paistoi, ja puut hehkuivat ruskassa. Lapsi tykkäsi todella paljon kun päästiin pois kaupunkiympäristöstä. Käpyjä, keppejä, kiviä! Tilaa temmeltää!
Emme oikeastaan tienneet, miten kukkulalle on tarkoitus päästä. Katsoimme jonkun bussin, joka meni suurin piirtein sinne, ja menimme sillä. Kukkulan juurelta sitten katselimme, että kyllä, tuollahan tuo kukkula on, mutta missä ne ulkoilureitit ovat?
Lopulta eräs tie alkoi johtaa ylöspäin, ja sieltä sitten lähdimme kiipeämään. Tuolta noin, tien päästä lähti polku.
Pahaksi onneksi nousu oli erittäin jyrkkä juuri siitä kohdasta. Onneksi meissä on vielä vähän apinaa ja vähän urheilumieltä, reitti oli sen verran jyrkkä. Lapsi sai jonkin aikaa yrittää itse, mutta lopulta meidän oli myönnettävä, että kantaminen taitaa olla paras vaihtoehto.
Alkumatka oli tosiaankin yllättävän jyrkkä, emme olleet ollenkaan varautuneet moiseen. Jonkin aikaa kiivettyämme kuitenkin saavuimme ihan selvälle tielle. Kukkulan kyljessä kulki oikein helppokulkuinen ulkoilureitti, jonka toisella puolella kohosi toisinaan lähes pystysuora seinämä ja toisella puolella aukesi hurja pudotus. Vastaantulijoilla oli lastenrattaitakin mukana. Siellä sitten lapsi sai juosta ja temmeltää - paitsi että jostain syystä hän olisi vain halunnut laskea mäkeä alas. ...ja taas pakko ottaa lapsi kyytiin.
Onneksi sitten vähän myöhemmin maasto loiveni, niin lapsi sai aivan rauhassa leikkiä ja temmeltää ihan oikeasti. Kukkulalta näki yllättävän huonosti alas kaupunkiin, mutta jostakin reiästä sentään vähän pilkotti.
Minä tykkäsin hurjasti. Varsinkin ihanista hehkuvista puista. Ja siitä, että lapsi nautti. Me olemme kuitenkin olleet aina ihan kaupunkilaisia, koko lapsen pienen elämän ajan.
Minäkin olin mukana, vaikkei minua kuvissa näykään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Muistathan kuitenkin, ettet kirjoita meidän nimiä tai muita henkilötietoja näkyviin. :)