Ulkona syöminen

Taisin livauttaa jokin aikaa sitten, että ruoka on Unkarissa pahaa. Perun puheeni. Oikeastaan kyse on siitä, että Unkarissa on mahdollista saada nenänsä eteen todella pahaa ruokaa, mutta onneksi myöskin todella hyvää. Ehkä tuohon livautukseeni oli syynä myöskin se, että minä haluaisin olla edes suurin piirtein kasvissyöjä ja haluaisin myöskin vältellä tietyntyyppisiä ruokia: lisäaineita, valkoista vehnää ja sokeria. Joka tapauksessa olemme viimeinkin tajunneet, miten löytää hyvää ruokaa.



Jo ihan ensimmäisillä viikoilla löysimme erittäin hyvän pizzapaikan, joka on edelleen lemppari sillä saralla. 

Sillä ravintoloita on kahdenlaisia. Halvempi (ja usein huonompi) vaihtoehto on sellainen, jossa on puffet-typpisesti tai kouluruokalatyyppisesti kaikki tarjolla olevat ruoat esillä. Siitä sitten osoitellaan summan mutikassa jotakin käkkyrää ja kakkaraa ja toivotaan, että ruoka on hyvää. Tällaisia paikkoja ovat kebab-paikat ja kiinalaiset ravintolat. Alussa ajauduimme usein valitsemaan ruokamme tällaisista, koska ruoka on helppo tilata - sen kuin vain osoittaa mitä haluaa. Lisäksi usein tällaisiin paikkoihin on helpompi mennä lapsen kanssa, joka tuppaa riehumaan ja häiritsemään muita ihan tarpeeksi. Kolmas syy oli hinta: näissä nyt vaan on kerta kaikkiaan niin halvat hinnat.

Kun ei löydä mistään hyvää ruokaa, joutuu toisinaan kääntymään suhteellisen tutun burgerin puoleen.

En oikeastaan enää kovin mielelläni mene sellaiseen. Kyllä siellä saattaa saada vatsansa täyteen, mutta usein tökkii ihan semmoinen perusasia, että ruoka on kylmää. Koko päivän pöydällä seisseet kuivat ranskalaiset kylminä eivät mene välttämättä alas edes hirvittävän nälkäisenä. Toisinaan taas ruoka on liiankin lämmintä (esimerkiksi salaatti tai joku maitopohjainen leivonnainen), ja siitä saa ruokamyrkytyksen. Kokeiltu. Lisäksi harvoin pystyn syömään lautasta tyhjäksi niin kurjaa ruokaa. Viimeksi ruokani oli niin suolaista, että en vain saattanut syödä sitä loppuun. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tässä olemme vielä ihan tällä viikolla syömässä sananmukaisesti ulkona, uusi paikka taas kokeilussa ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen.

Toinen ravintolatyyppi on sitten se perinteinen eli hienompi ja kalliimpi, mutta myöskin ehdottomasti parempi. Pöytiin tarjoilu, tippi 10% ja ruokalista täynnä kaikenlaista kokeilemisen arvoista. Ruokia ei ole nähtävillä, ja ne saa eteensä höyryävän kuumana tai salaatin ollessa kyseessä oikeasti kylmänä. Minä tykkään. Minä tykkään niin paljon, mutta hintakin on sitten kovempi. Nämä ravintolat ovat mielestäni muuten aika samanlaisia kuin Suomessa hienommat ravintolat - sikäli mikäli minä niistä kauheasti uskallan sanoa kun en paljon ole ulkona syönyt.

Ehkä ongelmakohta onkin, että Suomessa (ainakaan Oulussa) ei edes ole tuollaisia pohjattoman huonoja ravintoloita.

Kaupungista löytyy tietysti myös paljon pikaruokaloita, hampurilaispaikkoja KFC, McDonalds ja Burger King, joihin voi mennä epätoivon iskiessä kebabin äärellä. Subwaytakin täällä on, mutta ei ihan joka nurkalla toisin kuin hampurilaispaikkoja.


Yksi harmillinen seikka unkarilaisessa ruoassa on. Täällä ei nimittäin kauheasti harrasteta kasviksia. Juurikin tavallisille tallaajille suunnatuissa ravintoloissa on erittäin vaikea - ellei jopa mahdotonta - saada eteensä mitään, missä ei olisi lihaa. Ja kuten sanottu, minä en haluaisi syödä lihaa... No, nyt olen oppinut sanomaan vega, ja silloin - toivottavasti - pizzastani ei löydy lihaa. Viimeksi, kun tilasin pizzan ilman lihaa, siinä oli silti kinkkua. En tiedä mikä tilauksessa meni mönkään, vai eikö leipuri vain voinut uskoa, että siihen ei tosiaankaan laitettaisi lihaa. Täällä syödään paljon myöskin broileria, mikä on tietysti kivaa, mutta kun en minä tosiaan siitäkään niin välitä.

Ja kun ei harrasteta kasviksia, ei harrasteta myöskään salaattia. Täytettyjä sämpylöitä myydään siellä sun täällä - ja kaikissa saattaa olla pelkästään suolakurkku välissä lihan ja juuston lisäksi. Mää tahtosin salaaaaattia. Edes kurkkua ja tomaattia Ja sämpylät ovat tietysti valkoista vehnää, ja jos otan lihan pois välistä, syön sitten juustoa ja höttösämpylää. Lautasmallia on vaikea tehdä, kun tarjolla olevissa vaihtoehdoissa on vain se hiilaripuoli ja liha.

Mutta oikeasti, olen oppinut. Nykyään löydän kyllä ruokani. Lähes kaikkialla tehdään kreikkalaista salaattia, ja siinä ei - yleensä - tule ikäviä yllätyksiä kuten kanaa. Eri asia sitten, kuinka hyvin pystyn syömään kokonaisen pilkotun sipulin ilman kyyneleitä. Ja kun syö neljäntenä päivänä peräkkäin kreikkalaista salaattia, kun on sen varmaksi todennut, alkaa pikkuisen ehkä väsyttää.



Nyt kun osaan etsiä, löydän sieltä sun täältä myöskin aivan ihastuttavia kahviloita. Naminamii. Usein kakkuset on leivottu jossain lähiseudun leipomossa.

Mutta sitten voikin jo taas vähän hullutella ja keksiä jotain muuta. Sillä joka nurkan takana on taas jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Vaikka erittäin herkullista ja ihanaa kermakaramellikakkua tai Ersebet-leivonnaista. Mmmm.