9.9.2013

Kaksoiselämää

Paljon on tullut tässä leikittyä turistia. Joku yritti väittää, että mehän olemme turisteja, mutta minä en moista väitettä niele. Me olemme nyt vähän aikaa unkarilaisia, vaikka kuljemmekin kameran kanssa ja pukeudumme paikalliseen syyssäähän aivan kuin turistit. Meillä on täällä asunto, julkisiin liikennevälineisiin kuukausilippu, käymme kaupassa ja nukumme ja syömme ja valmistaudumme tulevaan kouluviikkoon niin kuin ihan tavalliset ihmiset. Ainoa oikea ero - ja se onkin sitten aika iso - on se, että me emme ymmärrä emmekä tule ymmärretyksi. Siihen asti olemme aivan unkarilaisia, kunnes pitää yrittää puhua jotain.

Sinänsä Budapest on todellakin mielenkiintoinen kaupunki, että me emme sinänsä oikeastaan erotu tavallisesta unkarilaisesta mitenkään. Tässä kaupungissa elää aivan kaiken näköistä ihan mustasta vitivalkoiseen, erittäin lyhyestä todella pitkään, leveästä langanlaihaan ja länkisäärisestä ja todella hörökorvaisesta kokonaan jalattomaan ja korvattomaan. Vaikka kuinka yrittäisin erottua joukosta mitä moninaisimmilla keinoilla, epäonnistuisin. Tänne kyllä mahtuu, mahtuu monenlaista ja me olemme vain harmaata massaa.

Paitsi silloin, kun olemme ihan turisteja. Kamera kaulaan, hattu päähän, aurinkolasit, ja vielä se kaupungin kartta. Joka kadunkulmassa silmät pyöreinä: ai tuommosta. Oho. Katsopa tuota! Mikäköhän tuon tarina on? Aivan vaivihkaa huomaamme olevamme taas kahden turistiryhmän välissä (joista toinen puhuu ranskaa ja toinen SUOMEA) ja räpsivämme kuvia silmät selällään. Kyllä ravintolan sisäänheittäjä meidät tunnistaa, ja yrittää saada sisään puputtamaan jotain ylikallista turistiruokaa. Ei kiitos, ei. Vaikka olemmekin turisteja, meillä on varaa valita. Koska samalla asumme täällä, ja löydämme kyllä sen oikeasti paikallisen, ihan tavallisen ravintolan. Siitä huolimatta, että änkeämme turistibussiin ja kierrämme ne kaikista kuuluisimmat nähtävyydet kaikkien muiden turistien kanssa. Kun kuitenkin samalla asumme ja elämme ihan tuossa parin korttelin päässä.

Me elämme täällä ikään kuin kahta elämää samaan aikaan: täällä kotikulmilla aivan tavallisen ihmisen aivan tavallista elämää, ja sitten välillä turistikaduilla turistin turistielämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Muistathan kuitenkin, ettet kirjoita meidän nimiä tai muita henkilötietoja näkyviin. :)