Maisemia iltahämärässä

Eräänä iltana lähdimme vähän tutustumaan kaupunkiin. Harmikseni lähtö venähti niin pitkälle, että alkoi jo vähän hämärtää. Ajattelin, että käydään sitten vain vähän kävelyllä ja tullaan sitten joku toinen päivä uudestaan.

Mutta sitten kun hämärä todella alkoi laskeutua... koko kaupunki alkoi loistaa. Silmät selälläni katselin kuinka hienoksi Budapest on tosiaankin puettu pimeän aikaan. Tietysti yritin vangita ihastuttavaa tunnelmaa kuviin, mutta valitettavasti kuvat ovat vain varjo siitä, mitä paikalla oleminen voi tarjota.

Olimme valinneet päivän matkakohteeksi sillan, joka on oikeastaan Budapestin symboli, ja sen ympäristön. Jo ratikassa matkalla sillalle aloin aavistella, ettei tämä ihan turha reissu ollutkaan. Nämä Tonavan rannat on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.

 

 Tämä on tosiaan ensimmäinen silta, joka rakennettiin yhdistämään Tonavan kaksi rantaa Buda ja Pest 1800-luvun puolivälissä. Siltaa vartioivat leijonat ja taustalla kohoaa kuninkaanlinna.

 

Tässä kuvassa kuninkaanlinna näkyy vähän paremmin, mutta valitettavasti parempaa kuvaa ei tainnut tulla.

 

 

Kävelimme leppeässä illassa sillan yli toiselle puolen. Tässä kohdin Tonava on muistaakseni kapeimmillaan, ja leveä se on totisesti tässäkin.

 

 

Vähän kauempaa Budan puolen rannasta nappasin kuvan jostain, mistä en vielä tiedä mikä se on.

 

 

 

 Ylös Budan kukkulalle pääsimme kolisevalla ja rämisevällä pikkubussilla, joka matkusti tosiaan vielä tuohonkin aikaan ikkunat auki eikä pahemmin hiljennellyt mutkiin. Kukkulalla sitten kävelimme aika sokkona suoraan näköalatasanteelle, eikä tullut oikeastaan edes tajuttua, missä se kuninkaanlinna oikein sijaitsi. Joku toinen kerta sitten sitä, mutta tuolla kerralla tulimme vain ihailemaan maisemia.  Tässä kuvassa näkyy tosiaan Pestin puoli Budapestista, ja Tonavan yli kulkeva Ketjusilta.

 Uskaltaisinkohan väittää, että kauempana näkyvä valaistu rakennus olisi Matiaksen kirkko? Enpä tiedä, vielä emme ole ehtineet sitä käydä katsomassa. Tähän kuvaan tosiaan otin mukaan myöskin näköalatasanteen alla sijaitsevan terassin. Tuolla kyllä kelpaisi istua syömässä ihaillen kaupunkia ylhäältä päin.

 

Budan kukkulalle pääsee mutkittelevan bussin ja omien jalkojen lisäksi myös hauskalla maisemahissillä. En ole tätä vielä kokeillut, mutta ehkä sitä ehtii. Hauskalta se ainakin näytti.

 

 

Tästäkin reissusta on jo yli viikko aikaa. On ihan käsittämätöntä, mihin päivät vilahtavat ja erityisesti, miten en ehdi blogata asioita silloin kun ne tapahtuvat. Tuonnekin voisimme mennä jo melkein kohta toisen kerran, sen verran vähän tuli vasta pintaa raapaistua ja vain lähestulkoon mielenkiinto herätettyä.

 

Ps. Kokeilin muuten tässä postauksessa kuvakokoa "erittäin suuri". Aiheuttaako ongelmia vai onko vain hyvä? Näkyy maisemat vähän paremmin eikä tartte niin tihrustaa, ajattelin, mutta sano toki mielipiteesi - varsinkin eriävä sellainen.